Ei-niin-perinteinen hääkimppu

Viimeksi kirjoittelin hääpuvuista, joten nyt olisi sitten hääkimpun vuoro. Mietin pitkään, minkälaisen kimpun haluaisin. Muussa koristelussa meillä oli valkoisia tulppaaneja (koska kihlauduttiin tulppaaniaikaan Hollannissa 💕 ) ja eukalyptuksia, koska suunnittelin, että ne näyttäisivät köynnösmäisinä hyvältä pöydällä.

Kaasojen rannekukat oli yksi harvoja Wish-shoppailuita joita tein. (c) Jussi Koskela

 

 

Aluksi innostuin runsaista, rentoon muotoon sidotuista kimpuista, joita Pinterestissä on näkynyt. Sitten pohdin erilaisia kestokimppuja, ja kirjoittelin pohdinnasta tänne blogiinkin. Lopulta päädyin tekemään kimppuni itse, jotta saa sellaisen kuin haluaa eikä tule parinsadan euron sijoituksen jälkeen yllätyksenä, ettei tykkääkään :D Materiaaliksi valikoitui kävyt, ja minusta kokonaisuus sopi aika hyvin talvihäihin! Tässä kuvia tekovaiheista, jos joku muukin innostuu askartelemaan. Rahaa säästyi vastaavankokoiseen kukkakimppuun verrattuna, mutta aikaa ja vaivaa kului ainakin tuplat siitä mitä kuvittelin... Tekeminen oli kuitenkin kivaa ja loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Välineet "kukkiin": Kuumaliimapyssy, rautalankaa, kukkateippiä, käpyjä ja sivuleikkurit.

 

 

 

"Kukkien teko": Kieputin rautalankaa käpyjen tyven  ympärille, ja päälle kuumaliimaa kiinnitämään. Sitten pääsi suunnitelemaan kimpun muotoa.

 Yksi meidän häiden teemaväreistä oli punainen, joten ostin punaisia tekomarjoja, kiinnitin niihinkin rautalankavarret ja laitoin käpykukkien sekaan.

Kun käpykukkia oli tarpeeksi, piti miettiä varren tekoa. Aluksi suunnittelin, että tekisin varren oksista, joiden ympäri pyörittäisin pitsiä kuten yllä kuvassa. Varresta olisi kuitenkin  yhdessä käpykukkien rautalankavarsien kanssa tullut ihan liian paksu. Päädyin lopulta laittamaan kutistesukkaa (muoviputki joka kutistuu, kun sitä lämmittää) varsien ympärille, ja kieputtamaan pitsiä sen ympärille. Pitsin kiinnitin kuumaliimalla. Tästä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvaa.

 

Lopuksi liimasin vielä lähes valmiin kimpyn ympärille askartelukaupasta ostamaani helminauhaa! Enää puuttuu lumispray ja roikkuvat pitsinauhat, jotka lisäsin lähempänä häitä.

Valmis kimppu 💖 (c) Jussi Koskela

Esittelyssä hääpuvut

Seuraava asia meidän häistä, jonka haluan jakaa teidän kanssanne, on meidän hääpukeutuminen! Omasta hääpuvunvalintaprosessistanki kirjoitin jo vuosi sitten keväällä, mutta en halunnut ennen häitä paljastaa, mihin päädyin. Puku oli aika tavalla erilainen kuin mitä etsin ("jotain kevyttä, vähän pitsiä, pitkät hihat"), ja kun Tyynelän myyjä näytti pukua rekistä ja kysyi, onko se liian pitsinen, olin vähän sitä mieltä että kyllä, on liikaa ihan kaikkea. Onneksi päätin, ettei sovittamisessa häviä mitään. Kun hunnun sai päähän, koko seurue oli sitä mieltä, että siinä se olisi. Eli kuvissa siis Tomy Mariagen Jessy-puku!

(c) Jussi Koskela

(c) Hylsy Productions / Mikko Nilivaara

Puvun toimituksessa meni tilaamisesta noin puoli vuotta. Sen olisi pitänyt tulla vähän aiemmin, ja ehdin jo ihmetellä, mitä on tapahtunut, kun puvusta ei kuulunutkaan mitään. Sitten kun menin sovittamaan pukua, ompelija kertoi, että pukua valmistanut firma oli juuri mennyt konkurssiin, ja oli onni että ylipäänsä sain puvun! Oltiin juuri paria viikkoa aiemmin saatu tietää, että myös meidän varaamamme pitopalvelu oli lopettanut, joten voitte kuvitella kuinka ahdistunut bridezilla-hetki oli sovituksen jälkeisenä iltana... Varsinkin kun sovituspäivänä satoi parhaaseen Suomen syksy -tyyliin vettä, menin sovitukseen yksin ihan kamalan näköisenä suoraan koulusta, ja ompelija oli aika suorasanainen ja pukuun jouduttiin tekemään enemmän korjauksia kuin mistä oli ollut puhe. Olin silloin ihan varma, että olin tehnyt elämäni virheen puvun kanssa, mutta hyvähän siitä sitten tuli <3

Laahus kiinnitettiin ylös napilla

Olen jo vuosia tiennyt, että haluaisin puolireiteen olevan kaksikerroksisen hunnun, jossa olisi satiinireunat. Sattui uskomattoman hyvä tuuri, että se oli juuri se huntu, joka oli täydellinen tämän puvun kanssa!

(c) Jussi Koskela (ihmisiä jouduin rajaamaan pois)

Mieheni valitsi puvuksi tummanharmaan, ohuen puvun, jolla olisi käyttöä myöhemminkin. Sen lisäksi asuun kuului ruskeat kengät, valkoinen kauluspaita ja Kalevala-korun pronssiset kalvosinnapit, sekä ruskea villakangastakki. Aluksi mietittiin, että hän olisi laittanut kaulaan rusetin, mutta ei se sitten toiminutkaan, joten päädyttiin vuokraamaan Tyynelästä punainen solmuke ja hopeanvärinen liivi. Vuokrauspalvelu oli tosi näppärä, liiviä kavennettiin mittojen mukaan, ja vuokratut asusteet sai mukaan myös häämatkalle, jossa käytiin ottamassa potretit.

P.S. Häämekko on nyt myynnissä Jyväskylän Wedding Garagessa, joten jos puku on vielä hakusessa ja  haluaisit päästä sitä kokeilemaan, käy ihmeessä sovittamassa ;)

(c) Hylsy Productions /Mikko Nilivaara

Häiden kakkubuffet

Yksi asia, jonka tiesin hääsuunnittelujen alusta asti, oli se, että en halua pelkkää yhtä hääkakkua, vaan jonkinlaisen herkkubuffetin. Miehen kanssa palloteltiin monenlaisia ideoita donitsiseinästä kaakao- ja kahvibuffaan, mutta lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että näyttävä kakku halutaan. Koska mikään ei ahdista niin paljon, kuin hankalan kakun leikkaus juhlavaatteissa, eikä myöskään oikein osattu päättää kakun makua, päädyttiin lopulta kakkubuffettiin. Sen suunnittelussa korvaamattomana apurina oli Kakkutaikuri, suunnittelupalaverista kirjoitinkin jo blogissa aiemmin.

Saatiin vierailta tosi paljon kehuja kakuista, jokaiselle löytyi jotain mieleistä. Tarjolla oli porkkanakakkua vanilja- ja passiontäytteellä, laku-vadelma-juustokakkua sekä gluteeniton ja maidoton suklaajuustokakku mutakakkupohjalla. Yhteensä meidän 80 hengen häihin kakkuja tilattiin 130 henkilön edestä, mikä oli juuri sopivasti. "Pääkakku" meni melkein kaikki jo hääpäivänä. Suklaakakkuja jäi vähän ja lakukakkua vähän enemmän, mutta kaikki kakut tuli syötyä jo seuraavan viikon aikana, eli haaskuuseen asti ei jäänyt.

Kakkujen lisäksi tarjottiin pitopalvelumme Maaseutu maistuu:n kautta tilattuja lusikkaleipiä (en yleensä edes pidä lusikkaleivistä, mutta nämä oli ihania!), rocky roadia, mustaherukkatäytteisiä tuulihattuja, konvehteja sekä kaasoni tekemiä suklaaruusukeksejä. Näistäkään ei juuri mitään jäänyt yli, vaikka etukäteen mietittiin, onko makeaa tarjottavaa ihan liikaa. Onneksi mikään ei myöskään loppunut kesken. Hyvää oli myös se, että allergiset vieraat saivat ottaa ruokaa samasta pöydästä kuin kaikki muutkin.

 

Kakun koristeeksi päädyttiin laittamaan oikeita, ei-myrkyllisiä kukkia sekä "Just Married"-puukyltti. Kaksikerroksisesta kakusta oli yllättävän helppo leikata myös ensimmäinen pala, kun se oli hyvin tuettu. Valitettavasti hävisin polkaisukisan surkeasti, sillä juuri kun olin osumassa lattiaan, kengän koron alle jäi kymmenen senttiä tylliä ja jalka pakeni alta! :D

Postauksen kaikista kuvista kiitos Jussi Koskelalle!

Häiden koristelu

Katselin tässä yhtenä päivänä häiden kuvia, ja muistin, että en juurikaan ole blogissa kirjoittanut meidän häiden koristelusta tai teemasta. Päätettiin, että koska harrastetaan patikointia ja tykätään liikkua luonnossa, olisi meidän häiden teema talvinen metsä. Koitettiin tehdä mahdollisimman paljon itse, koska askartelu on kivaa ja juhlapaikka kaipasi minusta aika paljon koristeita. Tykkäsin myös siitä, että suurin osa koristeista oli puuta, joten muoviroskaa jäi ihan tosi vähän! Aika paljon hyödynnettiin kotoa valmiiksi löytyvää tavaraa, kuten hallaharsoa, jouluvaloja, vanhoja ikkunakehyksiä ja lyhtyjä. Työläin ostettu hankinta oli melkein 60 tuikkukuppia, joita hain pienissä erissä kierrätyskeskuksesta.

Itsetehtyjä projekteja oli muun muassa Knoppa-lakanoista ommellut tuolihuput, isäni tekemä koivuinen hääkaari, menun ja paikkakartan kirjoittaminen sulhasen äidin kotitalon vanhoihin ikkunakehyksiin, tienvarsikyltit sekä jokaisen vieraan istumapaikalla olleet kävystä askarreltu paikkakortti ja tuohesta tehty lautasliinarengas. Niiden lisäksi pöytiin tuli ohut koivulevy, jonka päällä oli tuikkukuppeja ja aitoja tuikkuja, vaaleansinistä sifonkia kaitaliinaksi, akryylisiä "jääkristalleja" sekä eukalyptuksen oksia. Äiti kävi laittamassa oksat paikalleen lauantai-aamuna, ja ne pysyi hyvännäköisenä koko illan ilman vettä.

Hetki ennen kynttilöiden sytytystä ja juhlan alkua.

Meitä oli perjantaina 10 ihmistä koristelemassa juhlatilaa, ja oltiin valmiita vajaassa kahdeksassa tunnissa. Koristelussa olisi aivan varmasti mennyt vielä pidempään, ellen olisi kontrollifriikkinä tehnyt etukäteen jo valmiin listan siitä, kuka tekee mitäkin, ja lajitellut tavaroita edellisenä iltana pahvilaatikoihin sen mukaan, minkä tilan koristeluun ne liittyvät.

Kattaus ennen lautasta näytti tältä. (c) Jussi Koskela

Jos jokin hieman harmittaa meidän muuten upeissa valokuvissa, niin se, että koristeluista on aika vähän hääpäivältä otettuja kuvia. Kannattaa muistaa mainita siitä erikseen kuvaajalle, jos sellaisia haluaa! Onneksi sulhasen isä ja vieraat ottivat valokuvia perjantain talkoiden lomassa, sillä itse en kyllä muistanut tai ehtinyt missään välissä kuvia napsia.

Ruokalista kirjoitettiin vanhaan ikkunaan.

Salin nurkkan tehtiin asetelma koivupölkyistä.

Vieraat saivat halutessaan lainavillasukat loppuillaksi! :)

Ruokalista

Nyt on kyllä tullut melko pitkä tauko blogin kirjoitteluun, pahoittelut siitä! Pari viikkoa oltiin meidän vuosikurssin valmistujaismatkalla Sri Lankalla (oli hieno paikka, voin suositella), sitten päädyin olemaan reilun viikon putken töissä ja nyt on pitänyt pikkuhiljaa orientoitua edessä olevaan muuttoon. Aika vauhdikas kevät siis... Saatiin meidän valokuvaajaltamme Jussilta upeita kuvia hääpäivältä, joten hänelle kiitokset myös tämän postauksen kuvista!

(c) Jussi Koskela

Pitopalveluna meillä oli Maaseutu Maistuu Voipaalasta, jolle voi antaa täydet suositukset. Heli oli tosi ammattitaitoinen, ruokalistan räätälöinti onnistui juuri omannäköiseksi ja kaikki ruuat oli herkullisia. Tarjoiluastiat oli kauniita ja ruuat hyvän näköisiä. Viinien tarjoilu meni sujuvasti siten, että ensimmäinen lasi kaadettiin pöytiin, ja sitten halutessaan vieraat saivat hakea pullot pöytään toista lasillista varten. Pöytäliinat oli vuokrattu pitopalvelun kautta, ja oli tosi kätevää, kun perjantaina koristelua varten sai valmiiksi silitetyt pöytäliinat, ja sitten ne sai sunnuntaina siivouksen jälkeen jättää juhlapaikalle, josta pitopalvelun työntekijät kävi hakemassa ne pois.

 

(c) Jussi Koskela

Ruokalistalla meillä oli alkupaloina mansikka-pinaatti-vihersalaattia ja vinegretteä, yrttimarinoitua tilajuustosalaattia, kukkakaali-ananassalaattia ja savustettuja neulamuikkuja. Pääruokana oli bbq-nyhtöpossua, rosmariiniperunoita ja paahdettuja juureksia. Kaikki ruuat oli gluteenittomia ja laktoosittomia, mikä oli tosi näppärää. Muutenkin saatiin ruuista paljon kehuja vierailta, tuntui että jokaiselle löytyi jotakin, mistä tykkää. Oma lemppari oli varmaan joko nyhtöpossu (onnellista että sitä oli niin paljon, että pakkaseenkin jäi) tai sitten tuo tilajuustosalaatti. Hääkakun kaverina meillä oli herkkubuffet, jonka suunnittelusta kirjoittelen myöhemmin toisen postauksen.

Asioita, joita pitopalvelun kanssa asioidessa kannattaa muistaa kerrata häitä edeltävänä päivänä:

• Aikataulut vielä kerran
• Kuka kaataa alkumaljat ja missä
• Mistä suunnasta ruokaa haetaan ja mihin jono muodostetaan
  
• Jos haluat, että tiettyjä astioita käytetään, jätä niistä lappu (meillä olisi ollut kauniita vanhoja pulloja vesipulloiksi pöytiin, jotka nyt jäi käyttämättä)
• Anna pitopalvelun puhelinnumero kaasolle ja toisinpäin, ettei itse morsiamena tarvitse ajatella, pitäisikö olla tavoitettavissa. Helpottaa elämää myös koristelupäivänä, jos delegoi pitopalvelun kanssa asioimisen jollekin muulle.
• Saatteko ottaa ylijääneet ruuat kotiin (kannattaa, helpotti seuraavaa viikkoa)
• Miten iltapalan tarjoilu ja pois kerääminen tapahtuu?
• Astioiden tiskaus ja pöytäliinojen palautus, kuka tekee ja milloin?

(c) Jussi Koskela

Häämatka

Varsinaisen hääpäivän kuvia odotellessa ajattelin kirjoittaa meidän häämatkasta Äkäslompoloon. Minulla oli häiden jälkeisellä viikolla alkuviikosta koulua, joten lähdimme yöjunalla kohti Kolaria keskiviikkoiltana. Matkustaminen meni tosi kätevästi, otettiin auto junaan mukaan, joten liikkuminen Ylläkselläkin oli helppoa. Päätettiin, että halutaan hyödyntää joka hetki häämatkasta, joten otettiin junasta makuuvaunu. Ihan super mukava tapa matkustaa! Sai olla omassa rauhassa, nukkua sängyssä ja tehdä rauhassa aamutoimet. Ainoa huono puoli autojunissa on se, että ne aika usein myydään tosi hyvissä ajoin täyteen.

Äkäslompolossa majoituttiin hotelli Ylläshuminaan superior-huoneeseen. Oli tosi kivaa kun kerrankin oli oikeasti tilaa! Huoneen ja koko pari vuotta sitten remontoidun hotellin sisustus oli kaunis ja aamupala oli hyvää. Pari kertaa viikossa lämpesi myös sauna ja ulkoporeallas. Tuntui kuin olisi ollut reissussa ulkomailla, kun taidettiin olla ainoat suomalaiset hotellivieraat! Ihanana häälahjayllätyksenä meille oli hotellin sauna ja poreallas yhtenä iltana varattu yksityiskäyttöön, oli aika mukava istuskella rauhassa altaassa ja takkahuoneessa, vaikka ei sattunutkaan näkymään revontulia. 💗

Lauantaina ajeltiin Leville ottamaan häiden potrettikuvia Hylsy Productionsin Mikon kanssa. Oli ihanaa pukeutua vielä uudestaan hääpukuun! Kuvia varten en jaksanut mennä kampaajalle, vaan laitoin itse hiukset (ja toki meikin myös, kuten hääpäivänäkin). Sattui kelin suhteen tosi hyvä tuuri, kun oli täydellisen aurinkoista ja auringonlaskun aikaan maisema oli vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä pastellisävyjä. Uskon, että myös näistä kuvista tulee hienoja, ainakin kameran ruudulta katsottuna näytti upeilta! Paleli yllättävän vähän, vaikka pakkasta oli -19, kun tunturin huipulla ei tuullut ja sai olla karvatakki päällä ja lapaset kädessä. Sitten, kun otettiin muutama kuva puvusta alhaalla Immeljärven jäällä ja alkoi tuulla, tuntui että sormet jäätyy ja tippuu pois, mutta onneksi siinä ei mennyt kuin pari minuuttia...

Vaikka oltiin perillä Äkäslompolossa vain torstaista sunnuntaihin, oli kotiinlähtiessä sellainen olo, kuin olisi oltu lähemmäs viikko reissussa. Ehdittiin käydä kaksi kertaa hiihtämässä, ja yhtenä päivänä vuokrattiin fatbiket ja poljettiin maastopyöräreittiä Kesängin keitaalle syömään letut. Fatbikella meno oli hauskaa, mutta varsinkin aluksi aika vaikeaa, kun olen monta vuotta ajanut pelkillä mummopyörillä! Kaatuminen myös pelotti, mutta ensimmäisen parin kilometrin jälkeen pyöräily alkoi sujumaan. Reitti oli ihan hyvin valittu, sillä maasto oli tasaista.

Ylläshuminan viinibaari

Onneksi meidän reissun aikana ei enää ollut -30 pakkasta niinkuin edellisellä viikolla, niin pystyttiin tekemään kaikkea kivaa! Tuntuu, että häämatka Lappiin oli tosi hyvä ratkaisu, sillä olin ainakin itse häiden jälkeen sen verran väsynyt, että jos olisi pitänyt lähteä Helsinki-Vantaalle suhailemaan ja selviytyä jonnekin ulkomaille, olisi koko reissu mennyt ihan pilalle, kun olisin vain väsykiukkuillut miehelle koko reissun. Toinen asia, mihin oltiin samasta syystä tyytyväisiä, oli se, että tosiaan lähdettiin vasta keskiviikkona eikä heti häiden jälkeisenä sunnuntaina.  Nyt matkalla oli jo sen verran toipunut, että pystyi oikeasti panostamaan romantiikkaan ja nauttimaan ihanasta yhdessäolosta!

Ylihuomenna on sitten ulkomaille lähdön aika, sillä viime viikolla juhlittiin meidän koulun loppumista. Palataan siis hääjuttujen merkeissä parin viikon päästä, kun olen taas Suomessa!

Ensimmäinen viikko vaimona takana

Huhhuh, vähän on tullut blogin pitämiseen taukoa. Oli tarkoitus kirjoittaa postausta jo häitä edeltävällä viikolla (eli siis viime viikolla, tuntuu, että siitä on paljon kauemmin!), mutta jotenkin sitä tekemistä oli kuitenkin niin paljon, ettei millään ehtinyt. Hääviikonloppu kului ihanassa hässäkässä, ja tällä viikolla alkuviikko meni nukkuessa ja loppuviikko häämatkalla. Nyt kuitenkin taas paluu arkeen odottaa ja ollaan koneen ääressä, joten kirjoittelen vähän tunnelmia, kun ensimmäinen viikko rouvana on ohi :D

Tiivistettynä: hääviikonloppu oli tosi onnistunut, eikä oikeastaan  mitään mennyt pieleen. Aika uskomatonta, kun miettii, kuinka paljon liikkuvia osia juhlassa oli! Oli tosi hauskaa, varmaan tähänastisen elämän ihanin viikonloppu, mutta myös toisaalta aika raskasta.

(c) Jussi Koskela (ekat sneakpeakit näyttää täydelliseltä!)

Häidenalusviikolla piti hioa aikatauluja, viimeistellä viimeisiä koristeita, pakata tavaraa (tähän meni yllättävän paljon aikaa), ja käydä koekampauksessa ja ripsihuollossa. Sen lisäksi oli vielä normaalit koulupäivät, joten aikataulu oli aika täynnä. Torstai-iltana kaasot saapuivat Tampereelle, jolloin tunnelma alkoi olla jo aika kihisevän jännittynyt. Oli tosi ihanaa, että tytöt oli meillä yötä, jotta sai yhdessä fiilistellä ja suunnitella.

Perjantai-aamuna mentiin vähän ennen yhdeksää juhlapaikalle koristelemaan. Meitä oli kaksitoista ihmistä koristelemassa, ja vaikka etukäteen jännitti, suunnitelmat toimi ja pysyttiin aikataulussa. Tosi tärkeää oli, että sulhanen ja bestman laittoivat meille tortillat ja kahvit valmiiksi, jotta talkooväki pysyi tyytyväisenä. Neljän-puoli viiden aikaan lähdettiin Manttaalitalolta, osa rauhoittumaan, laittautumaan ja syömään välipalaa, ja osa Jussin kodalle varmistamaan, että kaikki on kunnossa illan vihkijäisiä varten.

En ollut ennen ollut siviilivihkimisessä, joka oli aika nopea tilaisuus, mutta kaunis ja lämminhenkinen. Päivän touhottamisen jälkeen teki tosi hyvää saada kunnon ruokaa ja päästä savusaunaan rentoutumaan! Iltakymmenen aikaan lähdettiin ajelemaan Tampereelle ja tekemään viimeiset kasvohoidot ja manikyyrit lauantaita varten.

Hääpäivänä kampaus, meikki, pukeutuminen ja muut valmistelut menivät yllättävän kivuttomasti. Muutenkin kaikki sujui hyvin, ruoka oli hyvää, kakku kaunis, bändi veti hyvän keikan ja kaikilla tuntui olevan kivaa. Viihdyttiin sulhasen kanssa juhlimassa viimeiseen asti eli aamuviiteen, eli onnistuneet bileet kaikin puolin!

Oli ihana nähdä häävieraita vielä hotelli Vaihmalan hovin aamupalalla. Pieni ryppy täydelliseen viikonloppuun tuli sunnuntaina, kun tajuttiin, että joudutaan tekemään yllättäen reissu kotiin Tampereelle, jotta saadaan tavarat juhlapaikasta pois. Jotenkin ei oltu yhtään osattu etukäteen varautua sunnuntaihin ja siihen, että juhlapaikalla pitää siivotakin. Onneksi sen jälkeen pääsi vielä toiseksi yöksi nauttimaan hotellista!

Ylläshuminan tervetulotoivotus <3

Alkuviikosta oli tosi vaikea orientoitua kouluun ja normaalielämästä suoriutumiseen, ja kun siihen lisätään vielä stressinpurkautumisflunssa, tuli tiistaina nukuttua 14 tunnin yöunet ja parit päikkärit päälle. Keskiviikkoiltana päästiin onneksi yöjunalla meidän häämatkalle Äkäslompoloon, jossa kelit suosi ja hotelli Ylläshumina oli juuri niin hyvä kuin toivottiin.

Nyt ollaan kotimatkalla Lapista Tampereen loskakeliin. Saa nähdä, miten arkeen palaaminen lähtee sujumaan. Onneksi saa vielä palata häätunnelmiin, kun suurin osa valokuvista on vielä tulematta, ja tänne blogiin riittää vielä pitkäksi aikaa purettavaa kaikista yksityiskohdista. Toivottavasti muillakin nyt lähiviikkoina häitä viettävillä tulee olemaan yhtä ihanaa kuin meillä! 💖

Kotamajalta Äkäslompolossa